"Mukavuusabortti ja parisuhde
Lorun loppu
Nainen ei surmaa rakastamansa miehen lasta.
Oikea mies ei milloinkaan suostu lapsensa teilaamiseen mukavuusabortissa. Mies ei vaadi rakastamaltaan naiselta aborttia.
Abortti on merkki parisuhteen viallisuudesta. Mukavuusabortti päättää kuolleen tai keskenkasvuisten harrastaman suhteen."
häh??
30.1.2014 15:29
"ei pakotettu ei!
30.1.2014 15:03
Kukaan ei ole kyykyttänyt, riistoa en ole huomannut," jne.
Siis sinäkö olet se kirjan kertomuksen nainen? Vai kenen puolesta vastaat?
Naisen riisto
21.1.2014 00:18
Edellisen kirjoittajan tekstistä näkyy, kuinka mukasvuusabortti on paitsi lapsen tappamista myös naisen kyykyttämistä ja riistoa. Äiti saa myös itselleen korjaamattoman vahingon tappaessaan lapsensa.
"kiperää on
"olen edelleen saman miehen kanssa lapsi tulossa ( rv 22) ja nyt vasta koen että olemme valmiita vanhemmiksi:) en kadu aikaisempaa aborttiani"
Sääli lasta...
Kaikenlaistahan voi vielä sattua, elämä laittaa joskus kyykkyyn ylimieliset pumpuliprinsessat ja ylpeys käy lankeemuksen edellä... muista sitten se ;)
"Onnellisuusmuurin varjossa.
Ihminen, joka on surmauttanut lapsensa abortissa saadakseen itselleen etua on pakotettu lakkaamatta julistamaan teostaan saamaansa hyötyä ja sen tuomaa "onnellisuutta". Tuon kohtalon täytyy olla raskas. Abortööri rakentaa ympärilleen onnellisuusmuurin, jonka takana surullinen totuus "onnesta" piilee."
"abortin jälkipyykki
Olen pienen tyttövauvan äiti ja ihanan miehen vaimo. Elämäni pitäisi olla mallillaan, tulihan lapsikin iloksemme vasta sitten, kun kaikki oli valmista. Halusimme opiskella, hankkia työpaikat, varmistaa turvallisuuden omistusasunnolla ja perheautolla sekä iloita elämästä matkustelemalla jne. Olemme tyypillinen tila-automainoksen unelmaperhe.
Kiiltokuvan takana on kuitenkin ikävä salaisuus. Ollessani 21-vuotias - seurustelin jo tuolloin nykyisen mieheni kanssa - tulin ehkäisyn pettäessä raskaaksi. Koska yhteiskunta oli suositellut, että puitteet on laitettava ensin kuntoon ennen kuin hankkii lapsia, päädyin keskeyttämään raskauden ilman sen kummempia ajatuksia. Uskoin sokeasti, että minun on mahdotonta pitää lapsi. Mieheni oli myös tuolloin hyvin nuori, eikä hänellä ollut mielipidettä koko asiasta.
Elämä jatkui, enkä pohtinut aborttia sen kummemmin. Tulin kirjoittaneeni aika kärkeviä abortin puolustuksia tämäntyyppisille foorumeille. Nyt myöhemmin tulkitsen juttuni tiedostamattomaksi psyykeeni suojeluksi. Väitin kaikille selvinneeni abortista ja abortin olleen kasvattava kokemus, mutta pakonomaisesti roikun puolustelemassa tekoani näillä palstoilla.
Nyt kun olen itse äiti, vanhat haavani ovat revenneet auki. Kun katson ihanaa pikkuistani, mieleeni tulee aina ajatus, millainen lapsi abortoidusta sikiöstäni olisi kasvanut. Hän olisi nyt jo kouluikäinen. Kun leikitän vauvaani hoitopöydällä, saatan yht'äkkiä purskahtaa itkuun, ja miettiä, miksi en antanut aikaisemmalle pienelleni tilaisuutta hymyillä minulle ja kasvaa ja kehittyä. Joskus minuun sattuu fyysisesti. Olen hakeutunut terapiaan ja tämän lisäksi joudun syömään masennuslääkkeitä.
Haluan vain sanoa, että uskon täysin, kun monet täällä väittävät että abortti ei tunnu missään. Pelkältä inhottavalta syöpäkasvaimeltahan se vauva lähinnä tuntuu, kun sitä ei toivoisi. Hänestä on helpotus päästä eroon. Itse silti toivoisin, että minulla olisi ollut rohkeutta pitää aikanaan oma esikoiseni. Minulla olisi paljon vähemmän kysymyksiä ja suruja loppuelämäni ajaksi (vaikka sillä hetkellä abortti oli helpotus), mikäli olisin antanut vauvan tulla. Vasta oman vauvan myötä herkistyin ajattelemaan pahaa tekoani.""
Äänetön kevät.
30.1.2014 14:34
Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassa "Ota tai jätä" tapausta, jossa nuori alle 30- vuotias nainen päätyi raskauden keskeytykseen. Kirjan luvussa "Äänetön kevät " Paloheimo kertoi tämän naishenkilön kirjoittamista tuntemuksista ja kokemuksista päädyttyään raskauden keskeytykseen. (KK:n kirjapaino 1964).
Lainaus kirjasta.
Tuon naisen kirjeestä puhuu suunnaton tuska. Hän ei ollut pinnallisesti ajatteleva ja tunteva nainen, eikä suinkaan mikään kevytmielinen ihminen. Hän oli ollut huumautumiseen saakka rakastunut mieheen, josta olisi voinut tulla lapsen isä. Hän oli tiennyt senkin, että sukupuolinen yhdyselämä ilman preventiivitoimenpiteitä saattaisi johtaa raskauteen.
Hän oli kuitenkin tuntenut, että, muulla tavalla hän ei olisi voinut antautua rakastamalleen miehelle. Se ei olisi ollut hänen mielialansa mukaista. Hän halusi kuulua tuolle miehelle kokonaisesti. Hän oli nyt tämän onnettomuutensa keskellä tullut tietoiseksi syvästä alitajuisesta tarpeestaan saada lapsi. Hän oli aina pitänyt lapsista, mutta ei ollut koskaan tajunnut miten kiihkeästi hän tosiasiassa oli kaivannut lasta itselleen - samoin kuin jokainen sielullisesti terve naisellinen nainen. Ja kuitenkin silloin, kun hän olisi sen saanut, hän antoi sen pois - niinkuin hän myöhemmin tajusi - toisarvoisten seikkojen vaikuttaa päätökseensä.
Kevät tuli, lumi suli maasta .Lehdet puhkesivat puihin, koko luonto alkoi elää. Lasta ei tullut. Joka päivä, joka hetki oli lapsi hänen mielessään. Hän tunsi itsensä, ei vaan rikolliseksi, vaan tyhjäksi, kuolleeeksi ja hedelmättömäksi, hän oli heittänyt menemään jotain suunnattoman arvokasta, jotain ainutlaatuista, jotain sellaista mitä mikään ei voinut korvata. Pahin oli se päivä, kun laspsen piti syntyä.
Ajan kuluessa hän kuvitteli mielessään, mitä lapsi nyt tekisi, miltä se näyttäisi. Nähdessään pienen palleroisen sai hän itkukohtauksen, jota kukaan seurueessa ei ymmätänyt. Kenellekään hän ei voinut puhua ajatuksistaan ja tuntemuksistaan.
Nyt lapsi olisi ollut kaksivuotias. Kirjoittajan olo oli ehkä hieman helpottunut, hän oli jotenkin turtunut asian suhteen, saattoi kulua päiviä, jolloin hän ei kertaakaan itkenyt mutta aina se oli silti hänen mielessään. Kirjoittajan epätoivoinen kysymys oli: Miten pääsen tämän asian herraksi? Miten voin saadaa tämän rikoksen anteeksi?"
Viian alla
30.1.2014 13:59
Tuossa on oikea mukavuusabortin seuraus - tuon palstalla nostetun provo-herjan sijaan.
Mies etsii mukavuusabotin jälkeen itselleen oikean naisen.
tuskin ihan äkkiä
21.1.2014 01:18
""murhaat" sinäkin yhden lapsen;) ikinä ei voi tietää;) "
mutta jos jossain järjensumentavassa mielenhäiriössä niin kävis niin sittenhän mä oisin ansainnu kaiken rangaistuksen ym. psskan mitä nyt sinä sakkeines mm. täälläkin oot kärsimässä ;)
eikä sitä tiedä sunkaan kohdalla vaikka vielä joku päivä oisit täällä raivoomassa omias vastaan.. siinä ois sentään sydämensivistys voittanu.
mitäs sitte?
21.1.2014 00:44
Ainakaan en kuole katkeruuteensa tukahtuvana lapsensa mukavuusmurhanneena traumakiihkona ;))
"abortinpuoltajien ja "tappajaäitien" porskuttaessa elämässä eteenpäin."
Juu, näähän onkin ihan kuolemattomia ylivaltiaita,..oliko peräti (julistuksensa mukaan) jumalia? :DDD
"kun ei se sinua estä kuolemasta vaikka jo huomenna."
Kuten ei sinuakaan ;) mutta kumpi sitten kuolee onnellisempana, puhtaalla omalla tunnolla ja ehjällä psyykellä...
Perusasiaa
19.1.2014 16:05
Tämä perusasia tuppaa unohtumaan mukavuusabortteja edistättäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti